Pölyttäjäseuranta

Suomen Perhostutkijain Seura toimii vastuullisena yhteistyötahona Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kansallisessa pölyttäjäseurannassa Lapin alueella. Kyse on pitkäaikaistutkimuksesta, joka tuo lisää tietoa pölyttäjähyönteisten tilasta Suomessa. Työn taustalla on EU:n yhteinen aloite pölyttäjäkantojen tilan parantamiseksi.

SPS - tunturiseurannat.fi

Seurantaa tehdään kahdella tavalla. Ensimmäinen on linjalaskenta, joka tuo tietoa lajien yksilömääristä. Linjalaskennassa merkitään kaikki linjalta löytyvät kimalais- sekä päiväperhosyksilöt. Lajimääritys kimalaisista tehdään vain varmoissa tapauksissa, muussa tapauksessa havainto merkitään lajiryhmätasolle.  Päiväperhoset määritetään lajilleen. Muut tutkimuksessa mukana olevat hyönteisryhmät ovat kukkakärpäset ja erakkomehiläiset. Toinen seurantatapa on värimaljapyynti, jolla saadaan luotettavaa tietoa alueella elävistä pölyttäjähyönteislajeista. Pyydyksiin joutuneet yksilöt lajitellaan Luomuksessa ja määritys tehdään kunkin hyönteisryhmän asiantuntijoiden toimesta. Osa yksilöistä lähetetään DNA-tutkimuksiin.

Ensimmäisenä kesänä (2022) Lappiin perustetaan 10 laskentalinjaa. Seuraavana vuotena linjoja on kaikkiaan 20. Linjat ovat alkuvaiheessa Utsjoella, Karigasniemellä ja Kilpisjärvellä.

Tekstissä esitellään Lapin alueella (EnL ja InL) esiintyviä kimalaislajeja ja niiden tuntomerkkejä. Lajeja on 20. Varsinaisia kimalaisia on 16 lajia ja loiskimalaisia neljä lajia. Suomessa esiintyy kaikkiaan 37 kimalaislajia. Lajiluettelo on Luomuksen Lajitietokannasta. Alkava pölyttäjähyönteisseuranta tuo lisää tietoa lajien levinneisyydestä, jota myös päivitetään tänne tiedon karttuessa. Osa lajeista ovat tyypillisiä tunturialueille ja ne esiintyvät vain siellä. Suurin osa esiintyy kuitenkin lähes koko maassa.

Tekstissä keskitytään maastotuntomerkkeihin. Jos haluat oppia lisää kimalaisten määrittämisestä, niin määrityskaavat eri kasteille löytyvät Suomen kimalaiset –kirjasta (Parkkinen, Paukkunen, Teräs 2018) ja Suomen mesipistiäiset –kirjasta (Söderman, Leinonen 2003). Muita määritysoppaita ovat esimerkiksi kirja Humler i Norge (Ødegaard, Staverløkk et. all. 2015), jossa esitellään Norjassa esiintyvät kimalaislajit ja mm. koiraiden genitaalikuvat.

Seurantaa suorittavien on syytä kirjata myös muut Lapin kimalaishavaintonsa Lajitietokantaan. Muutamien, vain Lapissa esiintyvien lajien kirjaaminen on suorastaan pakollista. Yksilöitä voi valokuvata (vaikka kännykällä) tai tallentaa lajimäärityksen varmistamiseksi. Pelkästään tunturialueilla esiintyvät kimalaislajit ovat tundrakimalainen, tunturikimalainen, alppikimalainen ja vuoristokimalainen. Muita pohjoispainotteista lajia ovat pohjankimalainen, lapinkimalainen, korpikimalainen, kanervaloiskimalainen ja pitkäsiipikimalainen.